Tästä syntyy sarjakuvablogi. Ehkä. Tai jonkinlainen sarjakuva- ja tekstiblogin sekoitus.

Tänään väsytti, oli sadesydän. Olen nähnyt outoja unia. Rakkausunia, nimittäin. Ja tuntemattomista ihmisistä, joiden kasvoja en herätessäni muista. Enhän minä näe rakkaudesta unta, herranen aika.Vain outoja seikkailu-unia, joita niitäkään en muista. Mutta on mukava ajatella, toivoa, uskoa, että tällaiset unet ovat enteitä. Että pian olisi minunkin vuoroni.

Piirsin Yksihampaisen. Se näyttää samaan aikaan hiireltä, sudelta ja lampaalta.

Oeln kuunnellut MySpacesta vuoronperään Scandinavian Music Groupia ja Pariisin kevättä. Onko sitten ihmetteleminenkään, että on sadesydänpäivä.

Korsetin kanssa olen pehasti jäljessä itseasetetusta aikataulusta. Pitäisi kai sulkea kone ja alkaa taas ommella. Mutta hieno siitä tulee vielä. 1700-luvun kaavat, 12mmx1mm synteettinen valaanluu, ja päälliskankaaksi olin ajatellut vihreää samettia, yksityiskohdat mustaa satiinia. Piirtelen ja skannailen huomenna, ehkä senkin sitten.

Nytpä taidan tosiaan, jos en koko konetta niin ainakin selaimen sulkea ja tarttua neulaan. Melkein puolet kujista vielä tekemättä, sentään.

Rakkaudella teidän, Aku-täti.