Eilen ja tänään on vaan väsyttänyt. Eilen jopa siinä määrin, että aloin voida huonosti, sain järkyttävimmän migreenin vuosisataan ja lähdin töistä kesken pois nukkuakseni noin neljä tuntia putkeen. Kumma kyllä, yöllä tuli silti ihan hyvin uni.

Kaikki tämä johtuu, paitsi matalapaineisesta ilmasta, joka ei sovi minulle, myös siitä stressistä, jonka aiheutti koko veikiöpuvustuksen kaatuminen minun niskaani viime metreillä. Tuli kauhea kiire. Onneksi Hañhi hoiteli tänään viimeistelyt ja antoi minulle aivokapasiteettiani vastaavan tehtävän.

Jaa niin että minkä vai? Leikataan jämätilkuista painokuvioita irti ja liimataan pahville. Koristetaan tikkauksella, niin voilá, meillä on kortti.

Lisäksi mulla on hirvittävän kauhistuttavan käsittämätön koti-ikävä. Eilen oli lähellä, etten alkanut itkeä sen takia. Sekin johtuu varmasti ainakin osittain tästä säästä, ja toisaalta ehkä siitä, ettei täällä ole niin hirveästi tekemistä tai seuraa minulle. Viihdyn vallan mainiosti yksin, mutten liian pitkiä aikoja, ja paperi ja kynä viihdyttäisivät minua kyllä, ellei tämä koti-ikävä ajaisi art blockiin.

No. Pari viikkoa enää, ja pääsen Raumalle. Ihmisten ilmoille.

Aku-täti