Viikko pääsykokeita takana. Kuolin. Useampaankin kertaan. Tehdäänpä pieni tiivistelmä, jonka voin taas linkittää kaikille, jotka kysyvät "Mites meni?"

Maanantai: Tampere. Yliopisto. Psykologia. Mämmäsin täysin. Kaksi viimeistä, aineisto- ja logiikkatehtävät, selvitin kyllä ihan hyvin, mutta kolme ensimmäistä, jotka kuuluivat matematiikan osuuteen...noh, vastasin puolikkaaseen, ja uskoisin senkin menneen väärin. En siis luultavasti onnistu saamaan edes läpipääsyyn vaadittavaa kahtakymmentä pistettä matematiikasta.

Tampereelta reissasinkin hetimmiten maanantai-illaksi Turkuun Mikken hyysättäväksi. Kylmät einesbroileripullat ovat hyviä iltapalaksi, ja rahista voi paljastua maailman paras patja.

Tiistai: Turku, amk, vaatetusala. Ensimmäisen päivän tehtävät olivat piirtää merkki/logo muotoilulle Turku 2011 kulttuurikaupunki -sähellykseen ja sitten lukea mitä hämärin teksti, jolla ei ollut mitään tekemistä valmiiden vaatteiden kanssa, ja suunnitella sen pohjalta kymmenen ideaa, jotka piti esitellä kolmiulotteisesti. Ensimmäisen näistä suoritin mielestäni kunnialla, toisesta en ole lainkaan niin varma. Paperiaskartelu kun ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani...

Tiistaina tuli myös hassattua runsaasti rahaa Ruohonjuureen (shampoota, hoitiainetta, suihkugeeliä, soijasuikaleita, nuudeleita) ja kreikkalaiseen ravintola Atheneen. Hieman ehkä kieroa ostaa ensin vegesapuskaa ekokaupasta ja painella sitten ravintolaan syömään härän sisäfileetä...? Mutta sen ravintolan kreikkalainen jugurtti hunajalla ja saksanpähkinöillä oli taivaallista.

Keskiviikko: Turun kaksi viimeistä tehtävää. Ensin piirtää kolmessa (ja puolessa, mikäli skippasi kahvitauon) tunnissa kolmekymmentä A5-väriluonnosta kesämekoista tiistaisen tekstin pohjalta, teipata ja taitella ne pitkäksi haitariksi sekä vielä liittää oheen A4-kokoinen teksti, jossa kertoi kuka ostaisi mekkoja ja miksi. Toinen tehtävä oli valmistaa mukana tuomistaan tarvikkeista mallistoon sopiva mekko... Ensimmäinen tehtävä oli kiireinen ja aiheutti paniikkia, mutta selvisin siitä mielestäni hyvin. Toisesta en. Olen todella hidas ompelemaan käsin, ja kun tajusin, että aikaa on vain kolme tuntia, sekosin, sähläsin ja tein ehkä rumimman mekkoni ikinä. (Isä muuten inhoaa tuota ikinä-ilmausta)

Turusta jäi sinänsä hyvä jälkimaku, että porukka oli hyvä, ja jonkinlaista pintapuolista tutustumistakin tuli harjoitettua.

Kokeen jälkeen painelin suorinta tietä linja-autoasemalla, nökötin siellä puolitoista tuntia odottamassa autoa ja siirryin Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa taas odotin 40 minuuttia paikallisbussia, jotta pääsin Aulangolle sikamaisen kalliiseen hotelli Rantasipiin. Mun ja tarjoilijan näkemykset kevyestä iltapalasta erosi melko radikaalisti, mutta eipä tarvinnut huolehtia siitä, että seuraavan päivän aamiainen tarjoiltiin silloin, kun mun olisi tarvinnut jo olla menossa bussiin.

Torstai: Painelin kaupunkiin reilusti etuajassa, aamun ensimmäisellä linkellä syötyäni edellisen illan broilerleivän tähteet aamiaiseksi. Puolessatoista tunnissa ehdin mukavasti katsella keskustaa ja hengitellä raikasta aamuilmaa. Wetterhoffillekin menin sitten puoli tuntia liian aikaisin, mutta koko aula oli jo varsin täynnä, ja ilmoittautuminen alkoikin vartin ajoissa.

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä lyijykynä- tai tussipiirros aiheesta maailma, sain hienon "söin taas sieniä" -henkisen teoksen aikaan uskollisilla piirrustuskynilläni. Toinen tehtävä vaati valitsemaan annetusta kuvasta yhden tuotteen, luomaan sen pohjalta paljon uusia ideoita ja sitten valitsemaan niistä viisi parasta, joista yhtä jatkokehitellä kymmeneksi tuotteeksi. Vaikka aluksi pääni olikin tyhjää täynnä, sain lopulta tunnissa ja vartissa 46 karkeaa idealuonnosta, joista yhden kehitin kymmeneen vesivärityöhön.

Kokeen jälkeen kiertelin vielä tunnin verran keskustaa, kävin pitsalla, ostin Kiiale huivin ja itselleni villapaidan, jota himoitsin aikoinaan, kun se maksoi 35 euroa, ja jonka nyt sain kympillä. Lisäksi ostin bikinit, jotta pääsin hyväksikäyttämään hotellin kylpyläosastoa. Sen teinkin koko rahan edestä, jos siitä 300€ maksetaan, niin totta hitossa iloitsen koko rahan edestä.Lisäksi nautiskelin Disney Chanelin upeasta suomiduppitarjonnasta.

Perjanta: Hämeenlinnan kokeen kaksi jälkimmäistä tehtävää. Ensin saimme eteemme kuvan futuristisesti sisustetusta kattohuoneistosta, jossa oli takka (minusta se näytti enemmän ufolta), ja johon oli suunniteltava puunkantoon ja säilytykseen sopiva väline. Kyseinen väline oli sitten kuvattava ensin huoneistoon sijoitettuna värikuvassa, ja sitten tekniikkapiirroksessa. Ensinmainitussa onnistuin luomaan luultavasti parhaan interiööripiirrokseni koskaan, toisessa taas en ollut edes ihan varma mitä minun olisi pitänyt tehdä. Tehtävä numero neljä, vihonviimeinen siis, taas oli tehdä värillinen tilannekuva ihmisistä jossain julkisessa paikassa. Pidin lopputulosani kiitettävänä.

Selviydyin viimesestä tehtävästä etuajassa, ja harmittelin, että joutuisin nyt odottamaan autoani melkein kaksi tuntia — kunnes astuin ulos koulun ovesta ja näin Tampereen pysäkillä bussin. Ei muuta kuin juoksuksi, ehdin autoon ja olin Tampereella tapaamassa Joelia siis kaksi tuntia ennen kuin olin aemmin suunnitellut. Ei se mitään, olipa enemmän aikaa. Krista ja Poika myöhästyivät em. tapaamisesta, koska viina oli meitä täerkeämpää (Juu juu, ymmärsin kyllä sen todellisen syyn :D).

Bussi Tampereelta Raumalle oli lähti 19.45, ja päästyäni vihdoin hiukan vaille kello 23 kotiin, olin täydellisen kuollut väsymyksestä. Hetket ystävien kanssa Tampereella olivat kuitenkin sen arvoisia.

Ja nyt kuolen huoneeseeni, koska isä sekoitti tuholaismyrkkyä saunakamaeissa, ja höyryt levisivät tänne.

Rakkaudella, Aku-täti