Hermostuttuani lopullisesti Vuodatuksen toimimattomaan toimintaan päätin siirtyä avarammille kalavesille LiveJournaliin (jossa myös useat ystäväni tätä nykyä pakinoitsevat.

Mikäli jotakuta siis kiinnostaa, lukekoot jatkossa tylsähköstä elämästäni täältä:  http://akutati.livejournal.com

 

Saatan mä tänne vielä eksyä kommentteja tarkistamaan ainakin hetken. Ja käyn lukemassa Lepan merkintöjä.

 

-Aku-täti

Pitäis tätäki joskus päivittää.

Olisin halunnut upata erinäisiä juttuja, mutta yllättäen taas vaihteeksi vuodatus kusee. Pitäiskö siirtyä LiveJournaliin tai BlogSpotiin?

Pala tänään leivottua suklaa-vadelmapiirakkaa sille, joka tietää mistä kappaleesta säe on peräisin (ei kotiinkuljetusta).

 

En käsitä, mitä mun onnistui tehdä oikein, missä kohtaa vihdoin sain Jumalan hymyilemään hiukan munkin suuntaani, mutta olen nyt onnellinen, tyytyväinen, tunnen itseni kokonaiseksi. Niin typerää kuin onkin ajatella, että rakastuminen olisi elämän päätarkoitus, minusta todella tuntuu, että jokin palanen sisälläni loksahti kohdalleen kun tapasin hänet.

Emme edes ole tunteneet kauaa, ja välimatka pakottaa yhteydenpidon puhelimeen ja nettiin (mutta Luojalle kiitos veppikamerasta), mutta tiedän silti yhden asian: tykkään tuosta pojasta enemmän kuin mistään. Jopa enemmän kuin suklaasta. Enkä voi kuin odottaa seuraavaa hetkeä, jona tapaamme. 123 tuntia...

 

Rakkaudella,

Aku-täti

Ai joo. Akulla oli viime viikonloppuna kivempaa kuin koskaan, ja nyt se on tosi onnellinen. Se olisi halunnut kuvittaa aiheen, mutta ainoa käytössä oleva skanneri on isän, eikä se uskalla ottaa riskiä, että porukat havaitsis tämän. Toisaalta se ei ole varma lukeeko sen porukat tätä blogia...

että sit ku en kuole ja sula helteeseen, piirrän teille mun ja Lauran näkemyksen Bratzien anatomiasta. (ainoa mahdollinen tapa, jolla ne voi oikeesti olla elossa)