polykoirat.jpg

Koska ei olisi yhtään huvittanut imuroida. Imuroin kyllä silti, koska pyydettyjen kotitöiden tekemättä jättäminen saattaa johtaa joidenkin luontaisetuuksien karsiutumiseen.

Ja nyt istun ja riehun täällä tukka täynnä jotain vihreän mudan näköistä, joka haisee lähinnä hiukan kostealle kuivaheinälle. Mikäli mikään ei mene vikaan, kahden ja puolen tunnin päästä (eli kolmen tunnin kuluttua tämän mönjän laittamisesta) juurikasvu on värjääntynyt yhtä iloisen oranssiksi kuin muukin tukka. Hennaaminen on kivaa! ...ainakin jos nauttii kuralätäköissä hyppimisestä yhtä paljon kuin minä... Ja hei, en edes sutannut paljoa, vaikka värjäsin ekaa kertaa sisällä! Kymmenessä asteessa suostuin vielä menemään pihalle, mutta en näillä keleillä.

Jaahas, lämpimät voileivät meinasivat räjähtää mikrossa. Koskahan tämä eräs tyttönainen oppii, että kaksi minuuttia on joissain tapauksissa paljon enemmän kuin puolitoista minuuttia...

Ja korsetti etenee huimaavaa vauhtia. Viime yönä sain puolet luutettua, ja sekin oli oikeastaan aika hauskaa, jos ei oteta huomioon muutamien luiden kärkien kaventamista ja joitain liian ahtaita kujia. Miten muuten on mahdollista, että joistain kujista tuli liian ahtaita, kun ompelin kaikki siten, että luu oli siellä välissä? Noh, menivät kuitenkin, sehän on pääasia (ja vähän vatsakin...)

Sepä siitä, nyt hävitän loput voileivät ja painun luuttamaan sen toisen puolen. Pitäkää hauskaa, lapset!

Rakkaudella, Aku-täti