Miten auttaa ihmistä, joka pyytää neuvoa, muttei kuitenkaan ota annettuja apuja vastaan?  Miten olla  tuntematta syyllisyyttä siitä, ettei jaksa olla  "Ainoa  johon voi luottaa", ja kuunnella aina samoja asioita, aina, aina. Niin kovin kuin tahtoisikin autaa, mutta kun ei osaa eikä pysty. Jos ehdottaa kääntymistä jonkun sellaisen puoleen, joka osaisi ja pysyisi, saa aikaan vain kiistan.

En minä ole kovin vahva, en jaksa yksin kantaa omieni lisäksi vielä jonkun muunkin murheita. Näin minä sanoin suoraan, ja nyt pelkään, että jotain pahaa tapahtuu. Toivottavasti pelkoni on turha.

Ja miksi tämän pitää tapahtua juuri menkkojen ekana päivänä, jolloin vatsa on kipeä kuin mikä (ja minähän en lääkkeitä ota, kun ei mitään menoakaan ole), ja mieliala valmiiksi ihan kuramudassa? Nyt on niin paska olo, että tekisi mieli vain nukkua ja unohtaa.

Carte D'Or Crema di Mascarpone ja vadelmanlehtitee, parhaat ystäväni.