Vaikka eilen oli vapaatakin, ja puuhasin kaikkea todella virkistävää, henkinen väsytys tuppaa pukkaamaan päälle vähän väliä.

Esitystekniikan tunneissa ei ole mitään valittamista, ei ompeluhommissakaan pahemmin. Historiasta tykkään, ja materiaalitiedosta. Mutta väliin ei tarvita kuin pari tuntia konseptointia, tai niin kuin tänään, tutkimuksellista tiedon keruuta mitä lie, josta en oikein saa kiinni, ja jonka opettajan opetustekniikka ei tavoita aivomassojani, niin olen jo ihan maassa. Niinno, jo pelkästään sen tiedonkeruun ensimmäisen vartin aikana tulleet läksyt riittivät masentamaan mukavasti. Onneksi niiden ei tarvi olla ennen viikkoa 12 valmiina, eikä ainakaan vielä oo tullut muista aineista hirveästi tehtäviä.

Huomenna olis Ellulla bileet, mutta harkitsin kyl taas rauhoitusiltaa Rockradion ja Magician's Gambitin merkeissä. Jos edes lauantaina jaksais Sonjan synttäreitä hetken juhlistaa. Sieltä ei oo pitkä matka kotiin, jos alkaa väsyttää.

Vanhuus ei tule yksin, sano.

Vois käydä suihkussa, kerrata historian ja, jos aikaa jää, näpytellä lisää sitä tarinaa, jolla on vielä hyvät mahdollisuudet kehittyä romaaniksi asti, mutta joka saattaa jäädä novelliksi, niin kuin oikeastaan kaikki edeltäjänsä. Kirjoittaminen vapauttaa. Fiktion kirjoittaminen.

Sitä tarinaa varten pitäisi hiukan tutkiskella 1950-lukua.

Rakkaudella,

väsynyt pieni Aku-täti